Poliittinen vastuu oluesta ja viinistä pitäisi siirtää sosiaali- ja terveysministeriöstä maatalousministeriöön. Kyse on maataloustuotteista, ei huumausaineista. Koko alkoholipolitiikkamme pitäisi uudelleenarvioida.
Olin kerran yli 300 juhlijan mukana häissä, joissa olut, viini, kossu ja muut väkevät olivat ilmaisia. Juoda sai niin paljon kuin halusi ja tanssilattialla tarjoiltiin shotteja kaikille halukkaille täysikäiseltä näyttäville. Paikalla oli väkeä sylivauvoista yli 80-vuotiaisiin. Sulhasen mummu kertoi, että kuultuaan avoimesta baarista hän pelkäsi häiden menevät täysin pieleen tappeluiden ja liian humalaisten vieraiden vuoksi. Hän oli epäillyt tarvittavan niin ambulanssia kuin poliisivoimiakin. Niin ei kuitenkaan käynyt. Selvästi liikuttuneimmassa tilassa oli kaksi yli kuusikymppistä miestä, hekin eniten siksi, että olivat morsiamen ja sulhasen isät.
90-luvun puolivälissä, juuri Suomen liityttyä EU:n jäseneksi, keskustelimme Alkon tutkimuskeskuksessa vierailleiden eurooppalaisten nuorten kanssa siitä, miten suomalainen alkoholipolitiikka perustuu kieltoihin ja saatavuuden rajoittamiseen. Meille kerrottiin, että joka kerta saatavuutta lisättäessä kulutukseen tulee piikki. Piikin tasaannuttua kulutus jää edellistä korkeammalle tasolle. Suomalaisen logiikan mukaan silloin saatavuutta pitäisi mieluummin vaikeuttaa kuin vapauttaa.
Alkoholin saatavuuden rajoittamisella varmistetaan, että suomalaisten suhtautuminen alkoholiin pysyy ongelmallisena jatkossakin. Samalla vaikeutetaan pienten kauppojen elämää ja ajetaan kansalaiset joko monopoliin tai vähittäiskaupan oligopoliin. Kun viini ei ole ruokajuoma, ja olutkulttuurikin saadaan rajoitettua pariin lageriin, nähdään tulevaisuudessakin nenällään tietä kynteviä suomalaisturisteja maissa, joissa alkoholi on halpaa ja helposti ostettavissa.
Vaikka mietojen alkoholijuomien kulutus onkin lisääntynyt, on se edelleen vähäistä. Muutama vuosi sitten Alko olisi voinut myydä kaikki yli 10 euroa maksavat viinit yhdellä eurolla ja kompensoida tulojensa menetyksen nostamalla kossupullon hintaa viidellä sentillä. Tämä kulutuksen keskittyminen väkeviin juomiin ei korjaannu politiikalla, jossa alkoholista kaikissa muodoissa kaikissa tapauksissa tehdään paholainen, jonka oikea paikka on lukkojen takana. Kas kun eivät ole vielä keksineet ehdottaa Alkon itsepalvelumyymälöiden muuttamista takaisin siihen 80-luvun tiskin takaa –malliin.
Jos olemme huolestuneita siitä, että päivittäinen keskioluen- tai viininjuonti saattaa johtaa alkoholismiin, pitäisi olla huolestunut myös siitä, että päivittäinen hampurilaisten syöminen saattaa johtaa kakkostyypin diabetekseen tai sydän- ja verisuonitauteihin. En ole kuullut hampurilaisten saatavuuden rajoittamisesta, mutta oluenmyyntiä kyllä rajoitetaan. Kohta tietysti pikaruoatkin laitetaan kovien valmisteverojen alaiseksi (varo, mitä toivot…).
Oma ehdotukseni on, että Suomi siirtyy vihdoinkin vapaampaan alkoholipolitiikkaan kertarysäyksellä. Prosessi alkaa sillä, että alkoholin demonisoinnista luovutaan heti huomenna. Se jatkuu alkoholin maahantuonnin ja myynnin täydellisellä vapautuksella. Lopputuloksena on väistämättä alkoholinkulutuksen lisääntyminen, mutta samalla myös verotulojen kasvu ja laittoman maahantuonnin sekä matkustajatuonnin tyrehtyminen. Kieltojen aika suomalaisessa yhteiskunnassa on ohi. Olemme täysikäisiä.
Muuten ne häät olivat omani. Vieraista yli 200 oli kreikkalaisia, loput olivat suomalaisia ja muualta Euroopasta.