Kun kossu ei ole vieläkään kaupoissa, ja viskikin tuntuu lähinnä kirosanalta, on tullut aika miettiä vaihtoehtoisia menetelmiä järjen saamiseksi suomalaiseen alkoholipolitiikkaan.
Olemassa olevan monopolimarkkinan rikkominen ja voimassa olevien säännösten muuttaminen on usein lähes mahdotonta. Kukapa sitä nyt monopolistaan ja itseään suojelevista laeista haluaisi luopua. Ja kuka virkamies haluaisi ottaa tavoitteekseen vähentää omaa tärkeyttään säätelijänä…
Tämän näkee vaikkapa suomalaisesta rahapelimonopolista, joka on nyt sementoitu vuosiksi eteenpäin. Samalla säätelystä vastaava virkamies on ottanut kannan, jonka mukaan ilman valtion väkivaltamonopolia, jolla säätelyn toimivuus viime kädessä varmistetaan, olisimme kaikki sodassa keskenämme.
Kuitenkin nykyisen ylisäädellyn Suomen, joka kummasti alkaa entistä enemmän muistuttaa virkamiesten diktatuuria, ja täydellisen anarkian välillä on monta harmaan sävyä. Niistä sävyistä löytyvät useimmat muut länsimaat, joita me pidämme luonnollisena viitekehyksenämme.
On hämmentävää, että oikeiston vetämä hallitus ei ole onnistunut purkamaan turhien säännösten viidakkoa ja auttamaan yrittäjiä tekemään, mitä he parhaiten tekevät: yrittämään ja kilpailemaan keskenään. Sosialisteiltako sitä norminpurkutalkoota pitäisi odottaa? Yhtä odotettavissa olevaa, kuin edellinen on hämmentävää, on se, että demarit ja kristilliset haluavat pitää valtion monopoleista ja tiukasta säätelystä kiinni.
Kannattaa muistella, minkälaisen keskustelun Uber sai aikaan aikeistaan tulla Suomeen ja haastaa taksimonopoli. Ulkomailla tilanne on ollut vielä kärjistyneempi. Mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Markkinoiden tasapainoa uhkaavat yritykset menevät laillisuuden rajamaille, koska heidän kantaansa ei hallituksissa ja päättävissä piireissä kuunnella. Jos lakien muuttaminen vie kokonaisen vaalikauden, on investoijien ja yrittäjien rahat loppu, ennen kuin vihreä valo syttyy. Samalla teknologia ja työpaikat ovat siirtyneet muualle tai jääneeet syntymättä.
Amerikkalaiset teknologiayritykset harrastavat tätä laillisten rajojen koputtelua jatkuvasti. Se tietysti kerryttää harmaita hiuksia eurooppalaisille virkamiehille ja poliitikoille. Samalla se kuitenkin pakottaa keskusteluun ja sääntöjen uudelleen pohdintaan. Aina eivät vanhat voita, mutta eivät aina voita uudet tulokkaatkaan.
Tehdään ajatusleikki. Sain idean tähän eilen keskustellessani kolmen suomalaisen matkailuyrittäjän kanssa. Mitäs, jos yhteistuumin, jonain kauniina päivänä, samanaikaisesti neljä tuhatta A- ja B-anniskeluluvan saanutta ravintolaa päättää jatkaa alkoholinmyyntiä tunnin tai kaksi pidempään kuin säännöissä sanotaan ja pitää kuppilansa auki siihen saakka, kun asiakkaita riittää? Entä jos esimerkiksi Helsingin joulumarkkinoilla kaikki glögikauppiaat myyvät alkoholipitoista glögiä sen sijaan, että tarjoavat sitä makeaa mehulitkua? Mitäs jos he päättävät mainostaa tätä päätöstään kaikin mahdollisin keinoin?
Mitäs, jos he eivät uskoisi virkamiehiä, jotka vaativat toisin tai tuovat poliisit paikalle? Kuinka kauan tämä kansalaistottelemattomuus voisi jatkua, ennen kuin hallitus ja eduskunta istuisivat yrittäjien kanssa samaan pöytään tehdäkseen sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten: täydellisen alkoholipolitiikan muutoksen?
Jossain vaiheessa suomalaisten on yrittävä muutakin kuin puhetta asioiden muuttamiseksi. Voisi esimerkiksi näyttää, että maailmamme ei mene kaaokseen ja suomalaiset eivät ole sodassa keskenään, vaikka vanhat mallit haastettaisiin.
On uskallettava rikkoa, että voi rakentaa uudelleen.